Rälssitilan historiaa

1540-luvulla Niilo Boijen maakirjoissa tila tunnettiin nimellä Callauis. Callus tarkoittaa kohoumaa tai kalloa. 1700-luvulta lähtien talon nimeksi vakiintui Kila - Callus ja myöhemmin Kila-Kallunen tai yhteenkirjoitettuna Kilakallunen. Talon lähistöllä sijaitsevat Kilaniitty ja Kilamäki. Kila-nimiset paikat ovat tyypillisiä Vakka-Suomen ja Ala-Satakunnan alueella. Ne ovat olleet ennen kristinuskon leviämistä kansan kokoontumispaikkoja. Kila- paikoilla vietettiin juhlia, valmistettiin ruokaa ja aterioitiin yhdessä, sekä uhrattiin hengille ja luonnonjumalille. Tästä voimme päätellä, että Kilan Rälssitilan vaiheet ulottuvat hyvinkin kauas menneisyyteen. 

1680-luvulla tila peruutettiin kruunulle. Omistajasukuja ovat olleet mm. Ståhlhandske, Björkbom, Ridder, Rönnbäck ja Gadolin. Lampuodit viljelivät tilaa usein vuosisatojen saatossa, säätyläisomistajien asuessa muualla. Tila on edelleen yksinäistila ja torppia on ollut aikoinaan muutama. 

1800-luvulla tilan omisti teologian tohtori, lääninrovasti ja Mynämäen kirkkoherra Andreas Rönnbäck, joka oli naimisissa professori Juhana Gadolinin tyttären kanssa, joka oli kotoisin Sunilan kartanosta Mynämäestä.

Kilan Rälssitila on yksinäistila ja se sijaitsee Mynämäen avarissa viljelysmaisemissa. Nykyinen tyylipuhdasta klassismia edustava päärakennus on ainakin kolmas paikalle pystytetty. Tulipalo on tuhonnut tilakeskuksen viimeksi välirauhan aikana. Palo sai alkunsa rengin heinäkasan takana polttamasta tupakasta.

Kilan hyväkuntoisen aittarakennuksen rakennutti tohtori Andreas Rönnbäck 1849. Aitan alakerrassa on kellarikappeli. Pihapiirissä on myös suuri navetta ja vanhanemännän tupa, jota kutsutaan nykyään Kilatuvaksi.

Aitta ja Kilatupa ovat kesäisin majoituskäytössä. 

Monimuotoinen kasvillisuus

Pihapiirissä kasvaa mm. ukontulikukkaa, nurmitatarta, ukkomansikkaa, keltamoa, humalaa ja lehtoakileijaa.

Pikkutietä reunustaa molemmin puolin hevoslaitumena käytetty hakamaa, jota luonnehtivat monenkokoiset koivut. Aittarakennusta ympäröivällä kukkulalla esiintyy monimuotoista ketomaista kasvillisuutta. Kasvilajeihin kuuluvat mm. ahomansikka, mäkitervakko, nuokkukohokki, ahde- ja mäkikaura, syylälinnunherne ja harakankello. Rautakautisen asutuksen seuralaisiin lukeutuva ahdekaura on Mynämäessä esiintymisalueensa pohjoisrajoilla.

Linnunlaulua ja oravia

Kilan Rälssitilan ympäristö on monimuotoinen: puutarhaa, laidunta, luonnontilaista sekametsää sekä peltoaukeaa. Siksi paikan linnustokin on monipuolista. Keväällä laulujoutsenet, hanhet ja kurjet pysähtyvät sankkoina parvina muuttomatkallaan levähtämään viereiselle peltoaukealle. Perinteisen maalaisympäristön lintuihin kuuluu haarapääsky, joka pesii tilan rakennuksissa. Kilakallusten muita lintulajeja ovat mm. harmaasieppo, peippo, pajulintu, keltasirkku, västäräkki, kiuru, pikkukäpylintu, lehtokerttu, pensaskerttu, tali- ja sinitiainen, räkättirastas, mustarastas, vihervarpunen, leppälintu, metsäkirvinen, tervapääsky, sepelkyyhky sekä korppi.

<< Takaisin Kilatupa-sivulle

<< Takaisin etusivulle

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kilan Rälssitila

  Kilan Rälssitila · Mynämäki - Kilatupa | Perhekoti Kila | Etusivu